Elämän pieniä iloja

Nepe on ollu tosi kiltti joten joulupukki muisti myös Nepeä. Poika sai pienen haisunäätä lelun, jonka sisällä on pikkuruinen pullo. Tästä tulikin Nepen uus lempparilelu ja sen parissa menee rattoisasti aattoilta ja ehkä muitakin iltoja :)

Helppoa ja hauskaa kuin namun syönti

Ootteko koskaan miettinyt näitä ihania koirista otettuja jouluisia kuvia. Suloisia nassukoita, tonttulakit päässä. Niin helpon näköisiä ottaa tällaisia kuvia. Eihän se kauhean vaikeaa ollukkaan, kunhan oli vähän nakkia!

1. Näytä ensin koiralle, että sulla on nakkia, etkä pelkää käyttää sitä tarpeen vaatiessa.
2. Asettaudu akrobaattiseen kuvausasentoon koska mitä hienompi asento, sitä parempi kuva,
3. Aseta koira istumaan oikeaan kohtaan
4. Näytä koiralle nakkia ja lärpätä koiralle kuin kahjo.
5. Ota kuva!

6. Anna koiralle nakkia.

Hyppy hyppy pomppu pomppu koikkaloikkanen

Agility mielessäin..
Ollaan Nepen kanssa haaveiltu agilitystä jo pitkään. Alkuun löytyi selityksiä jos jonkinnäköisiä kaikista paikoista missä treenaaminen olisi mahdollista. Lopulta nyt, kun olisin pääsemässä ryhmään, meille tuleekin muutto toiselle paikkakunnalle. Tuleva työni on mahdollisesti sellainen joka ei anna periksi säännölliselle harrastukselle.
Mutta meitähän tuo ei estänyt! Alettiinkin rakenaa omaa rataa, oon alkanut keräilemään näitä pahviputkia mitä jostain syystä aina välillä tulee vastaan. Nythän niitä onkin sitten jo kaksin kappalein. Ehkä vielä joskus päästään pihallekin pomppimaan. Toistaiseksi näin talvella leikitään sisätiloissa. Nepe on innoissaan ja minä vielä enemmän :)

Jouluaskartelu

Tässäpä helppo jouluaskartelu, sopii niin lapsille, kuin aikuisille. Helppoa ja hauskaa, kuin namun syönti!

Tarvittavat tarvikkeet: pensseli jolla sivellään liimaa, joulupallo, liimaa ja suolaa

Otetaan liimaa pensseliin ja...

 sivellään sitä joulupalloon, tässä kohtaa on jo hyvä tietää minkälaisen kuvion haluaa aikaiseksi.                             

Joulupallo, jossa on liimaa pyöritellään varovasti suolassa (tai nostellaan suolaa pallon päälle)

 

                                                      Ja ei muuta kun kuuseen roikkumaan!

Lämmintä päälle!

Sain vihdoin valmiiksi Nepen villapaidan, hyvällä ohjeella jonka netistä löysin :) Kovan uurastuksen tulos on nyt sitten kuvassa. Palmikkoa on jos jonkin näköstä.  Harmi vaan, että just tuli lämpösemmät kelit eikä villapaidalle olekaan juuri käyttöä, mutta kyllähän se kylmä sieltä vielä tulee. Vähän vielä paita kaipaa kutistusta. XS- koko olis ollut liian pieni ja S-koko olikin sitten aavistuksen iso, mutta sehän hoituu kun pesukoneessa pyöräyttää villapaidan.

Pieni iso Nepe

Nyt se on tapahtunut. Se käännekohta, jossa  monet koiranomistajat alkaa ihmetellä mikä koiralle on tullut. Koiraa aletaan juoksuttaa eläinlääkärissä ja soitellaan kasvattajalle, mikä koiraa oikein vaivaa. Koira ei enää häärää eestaas pitkin kämppää ja osaa nyt maata rauhallisesti sekä kölliä kotosalla. Ulkona jokainen vastaantuleva koira ei enää edes kiinnosta, vaan koirien ohi voi vaan kävellä (ellei se just satu olemaan se pahin vihollinen). Leikkiminen ja ylimääräinen hösääminen ei ole enää elämän suola. Nepestä on tullu iso poika.

Koiran päivät!

Nepellä oli tänään kylässä koirakaveri Cici. Cici oli vähän ujo alkuun, mutta siitä se sitten lähti haastamaan leikkiin. Lopulta se menikin niin, että joka kerta Nepen katsoessa Ciciä tyttö oli ihan valmis jo juoksentelemaan Nepen kanssa. Ihan Nepen kyllästymiseen saakka.

Nepestä oli tosi kivaa, kun oli kaveri kylässä, mutta se alkoi olemaan jo vähän vähemmän hauskaa Nepen jäädessä sivuun, kun Cici sai rapsutuksia.

Mutta Nepe skarppasi ja lähti leikkimään Cicin kanssa, hyvinhän lapset tulivat toimeen keskenään :)

Täytyy kyllä myöntää, että Cici on ollut yks helpompia hoitokoiria meillä. Nepe ja Cici tulee tosi hyvin juttuun, pystyvät ihan paikallaankin olemaan ja köllimään molemmat. Nepe on selkeesti se pomo ja sehän näyttää sopivan Cicille.

Fiksuja koiria molemmat, sain molemmat jopa istumaan kuvaa varten. Cicillä ei vaan maltti riittäny kattoa kameraan, kun oli Nepe vieressä.

Kiusa se on pienikin kiusa (ja isokin)

Nepe vaelteli keittiössä vimmatusti nenä pystyssä, se oli ihan varma että jotain täällä tapahtuu. Missä haisee? Mikä se on? Sitä Nepe ei tiennyt mutta varmasti jotain hyvää.

Häärättyään tarpeeksi jääkaapilla, ruokakupilla, roskiksen edessä ja kaapeilla Nepe löysi uunin luo...

                                                     Nepe kurkkasi uuniin ja siellä se oli!

Nepe ei tainnutkaan arvata, että ei häntä varten...

Pieni koiraparka - Nepe kertoo

Tänään tapahtui jotain yllättävää. Ensin kotona, pannan sijasta laitettiinkin päälle valjaat. Mentiin ihan tavalliselle päivälenkille, kuten joka päivä, mutta päädyttiinkin autolle. Minun piti hypätä takapenkille ja sitten alkoi matka. Olisin halunnut kuskin taakse, mutta pöljä omistaja laittoi keskelle istumaan. Kun yritin kertoa, että en halua olla keskellä sain päälleni lämmikettä. Olin ymmälläni. Yritin kurkkia takapenkiltä, minne ollaan menossa, mutten nähnyt mitään. Lopulta en enää jaksanut kurkotella ja nukahdin.

Tunnin ajomatkan jälkeen auto pysähtyi. Apukuskin puolella istunut omistaja lähti, se minua vähän harmitti. Eihän hän vaan hylännyt minua? Sitten lähdettiin talsimaan talvipakkaseen. Lähellä oli linnoitus, siellä oli lunta ja siitäkös minä tykkäsin! Pääsin hankeen hyppimään oikein kunnolla. Oli mukavaa. Kävelimme vielä muutaman kerran ympyrää auton lähettyvillä. En oikein ymmärtänyt miksi. Tunnin pyörimisen jälkeen ja tarpeeksi riehuttuani menimme takaisin autolle ja siellähän se kadonnut omistaja odotti, JEE! Sitten ajettiin kotiin. Mutta miksi ihmeessä tämä reissu tehtiin?

Geelikynttilöitä

Tää ei varsinaisesti liity Nepen elämään, muuten kun että nepe tietysti parhaansa mukaan auttoi koko tän prosessin ajan, mutta me tehtiin geelikynttilöitä! 

Tehtiin siis geelikynttilöitä, tästä se lähti. Vanhat kauan kaapissa lojuneet Anttilan joululahjalasit pääsivät nyt ensimmäistä kertaa käyttöön, myös tähti hileet jotka on palvellut monessa kortissa ja askartelussa, löysivät osansa geelikynttilöissä.

Tämmöstä mömmöä, geeliä otettiin pussista...

..ja laitettiin vesihauteeseen sulamaan,

kun geeli oli sulanut, se laitettiin laseihin. Tein myös tuikkuja, jotka koristelin cernit- massalla. Tosin värjäsin jälkimmäisen geeli-erän keltaisella ja cernit-massa oli keltaista.. Loistava valinta. Tällaisia kuitenkin sain aikaiseksi: