Elämän pieniä iloja

Nepe on ollu tosi kiltti joten joulupukki muisti myös Nepeä. Poika sai pienen haisunäätä lelun, jonka sisällä on pikkuruinen pullo. Tästä tulikin Nepen uus lempparilelu ja sen parissa menee rattoisasti aattoilta ja ehkä muitakin iltoja :)

Helppoa ja hauskaa kuin namun syönti

Ootteko koskaan miettinyt näitä ihania koirista otettuja jouluisia kuvia. Suloisia nassukoita, tonttulakit päässä. Niin helpon näköisiä ottaa tällaisia kuvia. Eihän se kauhean vaikeaa ollukkaan, kunhan oli vähän nakkia!

1. Näytä ensin koiralle, että sulla on nakkia, etkä pelkää käyttää sitä tarpeen vaatiessa.
2. Asettaudu akrobaattiseen kuvausasentoon koska mitä hienompi asento, sitä parempi kuva,
3. Aseta koira istumaan oikeaan kohtaan
4. Näytä koiralle nakkia ja lärpätä koiralle kuin kahjo.
5. Ota kuva!

6. Anna koiralle nakkia.

Hyppy hyppy pomppu pomppu koikkaloikkanen

Agility mielessäin..
Ollaan Nepen kanssa haaveiltu agilitystä jo pitkään. Alkuun löytyi selityksiä jos jonkinnäköisiä kaikista paikoista missä treenaaminen olisi mahdollista. Lopulta nyt, kun olisin pääsemässä ryhmään, meille tuleekin muutto toiselle paikkakunnalle. Tuleva työni on mahdollisesti sellainen joka ei anna periksi säännölliselle harrastukselle.
Mutta meitähän tuo ei estänyt! Alettiinkin rakenaa omaa rataa, oon alkanut keräilemään näitä pahviputkia mitä jostain syystä aina välillä tulee vastaan. Nythän niitä onkin sitten jo kaksin kappalein. Ehkä vielä joskus päästään pihallekin pomppimaan. Toistaiseksi näin talvella leikitään sisätiloissa. Nepe on innoissaan ja minä vielä enemmän :)

Jouluaskartelu

Tässäpä helppo jouluaskartelu, sopii niin lapsille, kuin aikuisille. Helppoa ja hauskaa, kuin namun syönti!

Tarvittavat tarvikkeet: pensseli jolla sivellään liimaa, joulupallo, liimaa ja suolaa

Otetaan liimaa pensseliin ja...

 sivellään sitä joulupalloon, tässä kohtaa on jo hyvä tietää minkälaisen kuvion haluaa aikaiseksi.                             

Joulupallo, jossa on liimaa pyöritellään varovasti suolassa (tai nostellaan suolaa pallon päälle)

 

                                                      Ja ei muuta kun kuuseen roikkumaan!

Lämmintä päälle!

Sain vihdoin valmiiksi Nepen villapaidan, hyvällä ohjeella jonka netistä löysin :) Kovan uurastuksen tulos on nyt sitten kuvassa. Palmikkoa on jos jonkin näköstä.  Harmi vaan, että just tuli lämpösemmät kelit eikä villapaidalle olekaan juuri käyttöä, mutta kyllähän se kylmä sieltä vielä tulee. Vähän vielä paita kaipaa kutistusta. XS- koko olis ollut liian pieni ja S-koko olikin sitten aavistuksen iso, mutta sehän hoituu kun pesukoneessa pyöräyttää villapaidan.

Pieni iso Nepe

Nyt se on tapahtunut. Se käännekohta, jossa  monet koiranomistajat alkaa ihmetellä mikä koiralle on tullut. Koiraa aletaan juoksuttaa eläinlääkärissä ja soitellaan kasvattajalle, mikä koiraa oikein vaivaa. Koira ei enää häärää eestaas pitkin kämppää ja osaa nyt maata rauhallisesti sekä kölliä kotosalla. Ulkona jokainen vastaantuleva koira ei enää edes kiinnosta, vaan koirien ohi voi vaan kävellä (ellei se just satu olemaan se pahin vihollinen). Leikkiminen ja ylimääräinen hösääminen ei ole enää elämän suola. Nepestä on tullu iso poika.

Koiran päivät!

Nepellä oli tänään kylässä koirakaveri Cici. Cici oli vähän ujo alkuun, mutta siitä se sitten lähti haastamaan leikkiin. Lopulta se menikin niin, että joka kerta Nepen katsoessa Ciciä tyttö oli ihan valmis jo juoksentelemaan Nepen kanssa. Ihan Nepen kyllästymiseen saakka.

Nepestä oli tosi kivaa, kun oli kaveri kylässä, mutta se alkoi olemaan jo vähän vähemmän hauskaa Nepen jäädessä sivuun, kun Cici sai rapsutuksia.

Mutta Nepe skarppasi ja lähti leikkimään Cicin kanssa, hyvinhän lapset tulivat toimeen keskenään :)

Täytyy kyllä myöntää, että Cici on ollut yks helpompia hoitokoiria meillä. Nepe ja Cici tulee tosi hyvin juttuun, pystyvät ihan paikallaankin olemaan ja köllimään molemmat. Nepe on selkeesti se pomo ja sehän näyttää sopivan Cicille.

Fiksuja koiria molemmat, sain molemmat jopa istumaan kuvaa varten. Cicillä ei vaan maltti riittäny kattoa kameraan, kun oli Nepe vieressä.

Kiusa se on pienikin kiusa (ja isokin)

Nepe vaelteli keittiössä vimmatusti nenä pystyssä, se oli ihan varma että jotain täällä tapahtuu. Missä haisee? Mikä se on? Sitä Nepe ei tiennyt mutta varmasti jotain hyvää.

Häärättyään tarpeeksi jääkaapilla, ruokakupilla, roskiksen edessä ja kaapeilla Nepe löysi uunin luo...

                                                     Nepe kurkkasi uuniin ja siellä se oli!

Nepe ei tainnutkaan arvata, että ei häntä varten...

Pieni koiraparka - Nepe kertoo

Tänään tapahtui jotain yllättävää. Ensin kotona, pannan sijasta laitettiinkin päälle valjaat. Mentiin ihan tavalliselle päivälenkille, kuten joka päivä, mutta päädyttiinkin autolle. Minun piti hypätä takapenkille ja sitten alkoi matka. Olisin halunnut kuskin taakse, mutta pöljä omistaja laittoi keskelle istumaan. Kun yritin kertoa, että en halua olla keskellä sain päälleni lämmikettä. Olin ymmälläni. Yritin kurkkia takapenkiltä, minne ollaan menossa, mutten nähnyt mitään. Lopulta en enää jaksanut kurkotella ja nukahdin.

Tunnin ajomatkan jälkeen auto pysähtyi. Apukuskin puolella istunut omistaja lähti, se minua vähän harmitti. Eihän hän vaan hylännyt minua? Sitten lähdettiin talsimaan talvipakkaseen. Lähellä oli linnoitus, siellä oli lunta ja siitäkös minä tykkäsin! Pääsin hankeen hyppimään oikein kunnolla. Oli mukavaa. Kävelimme vielä muutaman kerran ympyrää auton lähettyvillä. En oikein ymmärtänyt miksi. Tunnin pyörimisen jälkeen ja tarpeeksi riehuttuani menimme takaisin autolle ja siellähän se kadonnut omistaja odotti, JEE! Sitten ajettiin kotiin. Mutta miksi ihmeessä tämä reissu tehtiin?

Geelikynttilöitä

Tää ei varsinaisesti liity Nepen elämään, muuten kun että nepe tietysti parhaansa mukaan auttoi koko tän prosessin ajan, mutta me tehtiin geelikynttilöitä! 

Tehtiin siis geelikynttilöitä, tästä se lähti. Vanhat kauan kaapissa lojuneet Anttilan joululahjalasit pääsivät nyt ensimmäistä kertaa käyttöön, myös tähti hileet jotka on palvellut monessa kortissa ja askartelussa, löysivät osansa geelikynttilöissä.

Tämmöstä mömmöä, geeliä otettiin pussista...

..ja laitettiin vesihauteeseen sulamaan,

kun geeli oli sulanut, se laitettiin laseihin. Tein myös tuikkuja, jotka koristelin cernit- massalla. Tosin värjäsin jälkimmäisen geeli-erän keltaisella ja cernit-massa oli keltaista.. Loistava valinta. Tällaisia kuitenkin sain aikaiseksi: 

Lumi tuli!

Ja niinhän se iki-ihana lumi tuli. Tänään otettiin ihan töppösetkin käyttöön, ei sitten takerru lumipalloja Nepen turkkiin mihinkään. Nepsu on ihan innoissaan lumesta, suorastaan sekasin. Ollaan siis jouduttu myös tiukasti pitämään kiinni siitä, että edelleenkin vaikka on lunta niin vierellä on käveltävä niin kauan kunnes lupa hillumiselle annetaan.
Nepe mieluiten kiertää kaikki polut ja hyppii lumihangessa, ihanaa kun se on niin lapsi <3

Sekopäiset uroskoirat & tyhjäpäiset koiranomistajat

Ihan uskomaton juttu. Ei oltu käyty Nepen kanssa taas aikoihin koirapuistossa, joten päätettiin että mennään kattomaan näkyiskö vanhoja kavereita. Innosta puhkuen saavuttiin puistoon ja vanhat kaverit Pörri ja Pennikin oli sielä! Oli myös muutama muu, ranskanbulldoggi nylkyttämässä jotain narttua, mutta he eivät olleet tuttuja, joten ei Nepeäkään paljon kiinnostanut hieroa tuttavuutta.

Siellä sitten Nepe ihmetteli mitä tapahtuu, Pörri ja Penni peuhasi keskenään ja tää yksi narttukoira pallo suussa juoksi karkuun ranskista. Paikalle tuli vielä viides koira, joka kyseli onko ok tulla. Kaikki todettiin että tervetuloa.

Joku sitten hämmästeli, että kylläpä tätä ranskista nyt kovasti tuo narttu kiinnostaa. Nartun omistaja totesi "Nojoo, tällä on juoksut ni se voi johtua siitä". Multa meinas tipahtaa silmät päästä, JUOKSUT?!! Tämä omistaja toi narttunsa jolla on juoksut, koirapuistoon viiden muun koiran sekaan! Mitään sanomatta lähdin puistosta koirani kanssa.

Ehkä jatkossa en enää ainoastaan kysy puistoon mennessä koirien sukupuolta, ikää ja perus "luuletko että nää tulis toimeen?" vaan vielä että onko siellä jollain juoksut.

on/off

. 

Nepe kuleksii keittiössä nenä ylhäällä, mitä lie haistelee. Nuuskutus vaan kuuluu.
 Oon miettinyt, miten tuo koira onnistuu olemaan niin on/off- tyyppinen nukkuja/herääjä. Mutta niinhän se on, että koirat on ku lapsia, silloin kun ne herää niin sitte vipelletään menemää, sit kun nukutaa niin ollaan heti kanttu vei. Tänäkin aamuna, siinä missä minä tuijotan puol tuntia seinään, Nepe on tuonu lelua jos jonkin näköstä mun eteen ja koska oon niin jumissa niin lopulta on päätynyt retuuttamaan lemppari lelua ihan itekseen.

Nepe on alkanu taas syömään nappuloita, JEEE! Se välillä pitää paastoa, kun ei sitä nappulat aina jaksa kiinnostaa. 

Nepen temput

Taas on reenattu Nepen kanssa uusia temppuja: 

Mutta ei se aina oo helppoo Nepellekkään, loput selviää linkistä:http://www.youtube.com/watch?v=io5mqmfXiXg&feature=youtu.be

Niin tai näin, koiran kanssa on kiva harrastaa

Siitä saakka kun Nepe pienenä pentuna hakeutu kävelemään katukivetyksillä, oon ajatellut että haluun Nepen kanssa agilityyn. Agility olis just se mun ja Nepen juttu. Aloitimme tänä syksynä elokuussa koirakoulun, siellä puhutaan paljon tokosta. Aiemmin en ollut pitänyt tokoa edes vaihtoehtona. Tänään koulussa ollessamme, saimme ihan henkilökohtaisen kutsun tokoon. Kouluttaja sanoi alottavansa uuden ryhmän tammikuussa ja haluaisi ryhmään juuri minut ja Nepen. Meissä on kuulemma potentiaalia ja kemiat mätsää niin hienosti. Aloin jo jopa innostua, voisihan sitä jopa lähteäkin?

Kaamosmasennus jatkuu...

Nepen kaamosmasennus se vaan jatkuu. Joku totesi, että se on nykyisin yöeläin. Tullessani töistä neljän jälkeen Nepe alkaa heräilemään koko päivän kestäneiltä nokosilta. Muutaman tunnin valvottuaan, Nepe pyytää päästä makuuhuoneeseen unille, mikäli makkariin ei pääse niin tietysti jonkun syli käy myös nukkumiseen...

Tässä juuri kirjoitellessani, Nepen pahin vihollinen hyppäsi alas pöydältä. Muovipussi! Sellaista ääntä en Nepestä ollut koskaan kuullut lähtevän, kun pussi tipahti lattialle ja Nepe todella säikähti ja hyppäsi 30cm taaksepäin. Nyt Nepe vahtii että pussi todella on pöydällä ja pysyy. Pussit on aina olleet Nepelle paha juttu.

Miten voi pientä koiraa väsyttääkkin!

Nyt kun on tullut pimee aika, Nepee väsyttää kokoajan. Ennen aamulla niin iloinen ja reipas nuori koiralapsi oli intopiukeena pihalle lähössä. Nyt Nepe kattoo vaan että onko ihan pakko nousta, kun just olis tässä hyvä asento ja mukava olla. Niin se vaan pimee aika iskee pieneen vilperttiinkin.

Nepellä tuli haava tassuun ja sitä sitten saikin poika kaulurin. Ei ollut kauluriin Nepen pantakaan riittävän iso, joten jouduttiin tekemään pieni sideharso patentti. Meijän ihana pikkunen<3