Möllikisojen kakkonen! - loppuvuoden kuulumiset

Uusilla hoodeilla on paljon haisteltavaa

Möllikisat

Syksyn aikana on tapahtunut niin paljon, etten oo meinannut itekkään pysyä kärryillä.

Osallistutiin ekoihin möllikisoihin ja tultiin TOISEKSI, jes!

Agilityssa keinu sujui ensin loistokkaasti ja nyt taas ei ollenkaan. En ymmärrä mitä pienen koiran päässä oikein liikkuu ja mikä siinä keinussa niin pelottaa.

Viimeviikolla alotettiin Nepelle interval- treenit, agility- ohjaajan käskystä. Nepe pinkoo minkä pienistä jaloistaan pääsee, mutta tuppaa himmaamaan rajusti loppua kohti, kenties kunto loppuu kesken.

Porukoihin ollaan suljahdettu kuin kuuma veitsi voihin. Ihanaa. Ryhmä ei olekkaan ihan niin iso, kuin olin ajatellut, eikä ole syytä huoleen.

Alla vielä lisää kuvia ja kuulumisia tältä syksyltä.

Syysretkellä Repovedellä - Nepe on oikein oiva kaveri telttailemassa. Nukuttiin samassa makuupussissakin. Tosin puolen yön jälkeen Nepen alettua pesän rakennuspuuhiin, se sai lähtöpassit makuupussista.

Koirakaverit portaikossa

Kesällä treenattiin oikein urakalla, aamulla klo 6 jälkeen aloitettiin agilityhallilla keppitreenit

Hissu ja Nepe, Nepe ei tykkää Hissusta niin ollenkaan. Tähän kuvaan kuitenkin mahtuivat :)

Pentumuistoja, silloin kun Nepe vielä juoksi koirapuistossa eikä möllöttänyt, kuin vanha jäärä.

Agilityvideo

Agilityryhmän vaihdos

Niinhän siinä yllättäen kävikin, että muutimme jälleen uudelle paikkakunnalle.

Sain onneksi nopeasti ryhmäpaikan uudesta agilityseurasta ja päästiin jo tutustumaankin paikalliseen ryhmään. Ensivaikutelmani ryhmästä oli järkytys. Niin monta koirakkoa, etten edes muista kuinka monta. Koko tunti meni siihen, että jokainen pääsi yhden kerran radalle. Miten voisimme ikinä oppia keppejä, keinuja tai esteitä ylipäätään jos koko tunti menee siinä, että pääsee yhden kerran muutamaksi minuutiksi radalle? 

Järkytystä oli lähinnä ohjaustyyli, joka erosi radikaalisti aiemmin oppimastani. Tämä on kuitenkin varmasti opittavissa ajan kanssa. Kyseessä on vain muutos johon pitää mukautua. Toinen järkytys oli hiekkapohja. Miten hiekkapohjainen halli saakin pienen koiran pään aivan sekaisin! En saanut Nepeä oikein mitenkään hallintaani, kun Nepe vaan juoksi innoissaan yksin radalla ja hyppi esteitä. Lopulta kunnolla rähähdettyäni koiran korvat palasivat paikoilleen. Ei tästä ekasta kerrasta kuitenkaan mitenkään vallattoman hieno fiilis jäänyt.

Kyselin treenien päätteeksi, onko mahdollista päästä harjoittelemaan muulloinkin ja sehän ei ollutkaan ongelma. Olin huojentunut. Sainkin nopeasti kaikki maksut maksettuani koodin, jolla pääsen paikalliseen halliin itsekseni treenaamaan. 

Harmillisesti olen juuri näinä päivinä itse kipeänä, mutta ollaan silti käyty tekemässä keppejä. Ensimmäinen kerta hallissa yksin vain Nepen kanssa oli todella jännittävä. Ilmeisesti myös Nepelle, kun pissi lirahti heti kun päästiin kentälle. Keppien osalta Aiemmin oli selkeästi erotettavissa keppien vaikeampi ja helpompi puoli, mutta nyt raja alkaa olla häilyvä ja kepit menee yhdellä, viimeisellä ohjurilla loistavasti ilman takkuilua. JES!
Nyt vaan tarvitaan joku mukaan opettelemaan keinua.

Nostalgiaa Kotkassa

Jihuu, Nepe pääs vanhoille huudeilleen Kotkaan haistelemaan. Nähtiin myös vanha tuttu, Kami, Chihuahua, jonka kanssa Nepe leikki pentuna. Nepe tunnistikin kaverinsa jo matkan päästä ja häntä alkoi vispaamaan vimmatusti :) 

Lisäksi fiilisteltiin vähän Sapokassa.

KEPIT ILMAN OHJUREITA!

JIIHAAAA! Siinä missä vielä muutama viikko sitten ohjureita oli kepeissä näin paljon, mentiin viime kerralla harkoissa kepit täysin ilman ohjureita! JES!

Ylppö ja ökkenne-tauti

Ylpön ollessa meillä toista yötä, kävi hiukan köpelösti. Illalla katselimme jo, että Ylppö ei oo ihan kunnossa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan selvästikkään mitään hirmusen vakavaa, joten ajateltiin katsella seuraavaan päivään ja tarkkailla Ylppöä. 

Heräsin yöllä, kun Ylppö kakoi kovasti ja tajusin, että koira oksentelee. Kello oli yksi yöllä. Oksentelua jatkui jonkin aikaa, eikä siitä tuntunut tulevan loppua. Lopulta olin niin huolesta soikea, etten pystynyt enää nukkumaan. Otin Ylpön ja Nepen kanssani olohuoneeseen, koska mielestäni Ylppöä piti nyt tarkkailla erityisesti. Koira vaikutti virkeältä, vaikka oksentelikin jonkin verran. Noin kolmen aikaan aamuyöllä olin kerennyt jo googlailemaan, miten koiran tuskaa voisi helpottaa ja jotkut kertoivat koiran ulkoiluttamisesta olleen helpotusta koiran oloon. Tämä kuullosti tietysti minusta hienolta myös siksi, että ei tarvitsisi olla siivoamassa koiran ökkenne-jälkiä. Nappasin koirat mukaan ja paineltiin pihalle, tietysti Yy oksensi hissiin matkalla..mutta mitäs pienistä. Ulkona pienen raasulaisen olo selkeästi helpotti ja oksentelutahti hidastui roimasti. Ylppö kävellä köpötteli mun ja Nepen perässä ulkona. 

Tultiin sisälle ja koira pääsi vihdoin rauhoittumaan. En tiedä, oliko kumpikaan koirista pystynyt nukkumaan koko yönä tähän mennessä, kun kello oli neljä aamulla. Laitoin itselleni netti tv:stä sarjan pyörimään ja otin koirat vilteille viereeni, kohta alkoikin tuhina kuulua molemmista koirista. Ylppö heräili vähän väliä oksentelemaan ja herätti samalla myös Nepen, mutta koiran vointi vaikutti jo kuitenkin paremmalta, kuin herätessäni puolen yön jälkeen ensimmäisen kerran.  

Aamullakaan Ylpön vointi ei ollut vielä normaali ja oksentelu edelleen jatkui. Vesi kuitenkin maistui koiralle, eikä ollut siksi syytä huoleen, vaikka minua kyllä silti huoletti ja pidin mielessäni, että päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero on valmiiksi tallennetuna puhelimeeni. Jouduttiin eristämään Ylppö Nepestä, jotta tauti ei tarttuisi ja jotta Herra Yy ei oksentelisi aivan mihin sattuu. Melkonen raasu tämä pieni karvakorva tässä oli. 

Kellon tullessa seitsemän aamulla, mieheni vihdoin heräsi ja menin itse nukkumaan, huh, vihdoinkin!

Miten paljon huolta aiheutuikaan ihan tavallisesta oksennustaudista.

Onneksi kamalatkin asiat loppuu aikanaan ja Ylpön vointi alkoi roimasti kohentua. Katsoin vinkkejä, mitä koiralle kannattaa syöttää, kun on ollut oksennustauti. Vinkkinä annettiin, että päivän ruoka jaetaan neljään osaan ja sitä annetaan todella pienissä määrissä, erityisesti kun kyseessä on tällainen pieni koira, kuin Yy on. Lisäksi suositeltiin, ettei anna koiralle nappulaa vielä pariin päivään, vaan koiralle tulee syöttää riisiä. Riisiä siksi, että se on hellempi vaihtoehto koiran vatsalle, kuin nappulat.

Ylpön virkistyttä, lähdettiin ulkoilemaan. Lämmintä piisasi +20 astetta ja sehän sopi mainiosti molemmille koirille.

Yy oli edelleen hieman toipilas, mutta kulki jo mukana, eikä laahannut perässä.

Iltalenkillä Ylppö oli jo oma itsensä. Aivan hirveä oksennustauti on jo historiaa, vain päivän myöhemmin. Eihän ne toisaalta ihmisilläkään kauaa kestä.

Koska Nepe on hurjan aktiivinen koira ja täynnä intoa, vietiin Ylppö kotiin nukkumaan ja lähdettiin Nepen kanssa pitkälle lenkille.Ylpön pitkälle lenkille ottaminen ei olis tullut kuuloonkaan, kun sillä oli vielä aamulla niin huono olo. Ensimmäinen riisi satsi maistui Ylpölle tosi kivasti, huh mikä tauti olikin! Toivottavasti ei tartu Nepelle.

Kuvassa alla ollaan Nepen kanssa pitkällä lenkillä.

 Omien lenkkiensä jälkeen molempia väsytti.

 Ylppö on kyläilynsä aikana vaikuttanut todella tasapainoiselta koiralta, ei hauku vieraita koiria pihalla, saattaa hieman murahtaa, mutta aiempaan räkyttämiseen verrattuna tuo ei ole mitään. Joskus myös muistan Ylpön riehaantuvan tv:ssä olevista eläimistä tai asuntoon kantautuvista äänistä, kuten hissistä. Herra Yy kyllä ilmoittaa hieman murahtamalla, muttei hauku juurikaan. Alkuun hissin äänet saivat Ylpön juoksemaan ulko-ovelle katselemaan, mutta nyt nekin ovat jo tuttu juttu. Edes alakerrassa haukkuva koira ei Yytä häiritse. Lenkillä poika kävelee mielellään vierellä. Tässä alkaa kyllä oma koira tuntua jo haastavammalta tapaukselta, kuin tää hoitokoira. Muistan tämän koiran myös joskus haukkuneen, kun tulee itse kotiin, nyt sitä ei kuitenkaan tarvitse haukkua :) Herra Ylppö <3

Ylppö, Yy - Nepen kaveri

Nepe sai kaverikseen viikon ajaksi Ylpön. Ylppö on venäjäntoyterrieri. Nepe on tuntenut Ylpön ihan pennusta saakka ja ovat aina tulleet kivasti juttuun, vaikka nuoria uroksia ovatkin molemmat. 

Ylppö tutkiskeli ensin paikat. Vaikka Ylppö on ennenkin ollut hoidossa, ei hän oo koskaan käynyt nykyisessä asunnossamme, joten riitti ihmeteltävää ja haisteltavaa.

Tämä rahihan vaikuttaa kivalta.. Tällä rahilla Ylppö onkin viihtynyt. 

Nepe oli vähän ihmeissään, mistä tää tyyppi nyt tänne pölähti ja mitä pitäis ajatella..

Päivän jälkeen kuitenkin pojat jo nukkuivat kainalokkain ja olivat taas ystävyksiä konsanaan :)

Tästä tulee kiva viikko Ylpön kanssa!

Nepen ja Ylpön kävelyttäminen ei oo ehkä kaikista herkuin puuha. Ylppö tykkää haistella ja kävelee hihnassa oikein kivasti, joskin vähän hitaasti. Nepe sen sijaan haluaisi mennä vauhdilla eteenpäin ja käveleekin siksakkia ja juoksee ympyrää. Kyllähän tää tästä vielä, Nepe onneksi osaa käskyt ja käskystä kävelee vierellä oikein mielellään.

Nepen kesäturkki

Leikattiin Nepelle kesäturkki, löytyy punkit helpommin ja on sitten kaikki pissaset karvatkin poissa.

Ennen leikkuuta

Leikkuun aikana

Leikkuun jälkeen

Kylpypuuhissa

Suihkuhommat on mälsiä pienelle koirakaverille. Oon kuitenkin opettanut Nepen astumaan vatiin itse ja nykyisin harjotellaan myös tassujen pyyhkimistä pyyhkeeseen.Siitä Nepe suoriutuu jo jotenkin, tässä vaiheessa harjoittelua on tärkeintä, että Nepe ymmärtää, että tassuja kosketetaan pyyhkeeseen.  Ihan alkuun ihan vaan Nepen saaminen suosiolla suihkutilaan oli hillitöntä houkuttelua ja nakkien syönti talkoota. Nyt kuitenkin suihkuun mennessä, Nepe ensimmäisenä etsii oman punaisen vatinsa ja käy sinne seisomaan.

            

Agilitytreeniä

Ollaan valitettavasti jouduttu olemaan poissa agilitysta, neljästä kerrasta jo kahdesti. Siitä syystä pyysinkin lisätreenejä meille. Nepellä on keppien meneminen tökkinyt jo jonkin aikaa, eikä olla päästy poistamaan ohjureita juurikaan joten lisätreenit tuli tarpeeseen. Havaitsinkin, että tämä nöpönenä taitaa olla "aamukoira". Iltapäivätreenit tiistaisin menee melkein poikkeuksetta siten sun täten, mutta aamutreenit melkein poikkeuksetta todella hyvin.

Otettiin treeneissä keppien lisäksi myös pussiharjotuksia, kun ´pussi on myös ollut se pelottava ja vaikee juttu. Tässä vielä vähän kuvamatskua:

Kaninkorvia

Käytiin tilipäivänä kaupoilla ja ostettiin Nepelle Jäniksen korvia. Nam! Annettuani ensimmäisen jäniksen korvan Nepelle, reaktio oli ihmetys. Korvaa kanneltiin ympäri kämppää ja kunnes oikea kohta löytyi, saattoi asettua paikalleen ja alkaa tökkiä herkkua. Hampaat iskettyään kerran jäniksen korvaan, siitä ei enää voinut päästää irti  ja se korva olikin nopeasti syöty.
Tänään oltiin myös pitkästä aikaa Nepen kanssa heti aamusta juoksu/kävely/reippailulenkillä. Nepelle tietyt valjaat on aina merkki siitä, että juoksulenkki on tulossa. Siksi juuri nämä valjaat saavatkin Nepen pienesti sekoamaan ja repeämään liitoksistaan. Päästyämme ulos ovesta, Nepe aloitti villin juoksemisen ja jouduin toppuuttelemaan sitä. Eihän juoksua aloiteta heti täysillä, vaan ensin on vähän lämmiteltävä. Vihdoin lämmittelyn jälkeen päästiin jo juoksemaan, mutta vastaan tulikin mäyräkoira kaveri Mauno. Koska oikeastaan siinä kohtaa Mauno ei vielä ollut Nepelle ennestään tuttu, oli hetki haisteltava ja ihmeteltävä, kuka Mauno on koiriaan..
Mauno oli kuitenkin Nepestä kiva ja leikkiin haastaminen alkoi välittömästi. Maunon kohtaamisen jälkeen siirryttiin lenkin rankempaan osioon, itse juoksuun. Itse olin aivan läkähdyksissä, mutta Nepelle ei tuntunut vauhti riittävän. Tänään kotona, päivää myöhemmin itse olen penikat kipeänä ja Nepe taas jo valmis seuraavalle lenkille.

Punkkipihdit ja -myrkyt

Kuinka reppanalta voikaan pieni karvakorva näyttää kaulurin kanssa? 

Oltiin ulkoiltu Nepen kanssa edellisenä iltana ja aamulla ulkona Nepeä silitellessäni tunsin jotain kovaa ja patin Nepen vatsassa. Patti oli aivan valtava, joten nappasin heti koiran syliini katsoakseni mahaa. Siellähän pienet jalat pyristelivät sisään pikkukoiran mahasta. Kyseessä oli siis kevään eka punkki. Tänävuonna olen kuullut jälleen uusia tapoja punkkien poistamiseen "ei pyörittämällä, vaan suoraan vetämällä" itse olen vaan opetellut sen pyörittämällä tekemään joten pelkkä vetäminen on verrattavissa siihen, kun oikeakätinen yrittäisi kirjoittaa vasemmalla, avutonta siis.  Itselläni on jopa kahdet eri pihdit, mutta kummatkaan niistä ei tietenkään ollut juuri ne parhaat. Kyseessä siis oli vasemman puoleisen kuvan mukaiset pihdit, joita en ohjeesta huolimatta ole oppinut käyttämään niin, että punkin leuat eivät jäisi ihon sisään. Hyväksi välineeksi oon havainnut "Tick Key":n jota myydään esimerkiksi Peten koiratarvikkeessa (tämä väline sattuu tosin minulla olemaan hukassa). Tältä kyseiseltä punkilta leuat jäivät koiran sisään kuitenkin yrityksistä huolimatta. Koska patin keskelle jäi kuitenkin verestävä reikä, päätettiin putsata se ja laittaa bebanthenia. Kaikenmaailman rasvat on kuitenkin joka koiran herkkua ja siksi piti vielä laittaa kauluri Nepelle. Haavan parannuttua laitettiin Nepelle vielä punkkimyrkky, sillä tämä pikkukoira on melkoinen punkkimagneetti ja parhaillaan Nepellä on ollut viikossa 12 punkkia, kun ei oltu vielä laitettu myrkkyä. 

Punkkimyrkkyjen käyttäminen on mielestäni pelottavaa touhua. Kaikenlaisia kauhukuvia syöpyneistä koirien niskoista on tullut katseltua. Riskin joutuu kuitenkin ottamaan, kun omistaa punkkimagneetin kuten Nepe. En tiedä olisiko punkin aiheuttama pahempi kuin myrkystä aiheutuvat ongelmat, mutta koska olen löytänyt myrkyn, jota Nepe kestää, olen päättänyt sitä käyttää. Meillä on siis käytössä bayvantic vet. Tätä myydään apteekissa hyllyllä ja farmaseuttikin vakuutteli, että sopii pienille koirille. Ostin tätä ensimmäistä kertaa vuoden 2012 kesällä ja silloin varovaisin mielin lähdin kokeilemaan. Nepessä ei näkynyt mitään poikkeavuuksia ja siitä kesästä lähtien olemmekin käyttäneet tätä. 

Selaillessani erilaisia juttuja tähän aineeseen liittyen, löysin pelottavan tarinan tätä ainetta käyttäneestä venäjäntoyterrierista klikkaa tästä tarinaan. Nepe on kuitenkin selvinnyt oireetta viimeisinä kesinä ja koska tämä aine toimii ja vähentää Nepen punkkisaldoa viikossa 12:sta nollaan, tässä talossa tämä aine on käytössä myös tänä kesänä.

Kun omistaja tekee jatkuvasti kouluhommia pöydän äärellä, on karvakorvan keksittävä uusia lähestymistapoja. Esimerkiksi rapsutuksesta voi nauttia myös jalan alla, kun ryömii jalan alle ja alkaa itse kieriä siinä, voi kuvitella että joku rapsuttaa.

Kouluhommien ja muun uurastuksen jälkeen kaikkia väsyttää.

Pyöräilemässä

Lähdettiin oikein porukalla reissuun, Nepe sai hypätä pyörän koriin ja ei muuta kuin menoksi! Tarkoituksena oli polkasta 20km läheiselle laavulle. 

n. 20km poljettuamme pysähdyttiin jälleen juomaan vettä ja alettiin katsella karttaa.. Eipäs oltukaan aivan siellä missä oli tarkoitus. Oltiin kuitenkin vain 10km väärässä suunnassa joten katsottiin helpoin reitti määränpäähän (kartan mukaan helpon reitti).

Käännyttiin kohti Simolaa ja pysähdeltiin Simolassa jälleen ihmettelemään missä mennään.

Kartta unohti näyttää, että 10km pitkä oikoreittimme kulkee läpi tiheän metsän ja liejuisen tien. Moskassa ja hiekassa vuorotellen pyörää työnnellen alkaa renkaisiin kasaantua tavaraa niin, että kohta on yllätys jos rengas vielä kulkee lokasuojan läpi. Lisäksi tämä on varsin epämiellyttävää pienelle karvakorvalle, joka istua nököttää kyydissä, joka pomppii vähän väliä. 

Koska jokaisella meistä loppuu kärsivällisyys aikanaan, niin myös Nepellä. Pientä kitinää, vinkumista ja ölinää alkoi kuulua, joten päätettiin ottaa Nepe korista juoksemaan. Ei näkynyt kuin tassun vilahdus kun Nepe pääsi vauhtiin. Hirveää läähätystä ja meno oli todella kova. 

Pysähdyttiin vielä juottamaan Nepeä ja oli jälleen pikkukoiran aika hypätä koriin nauttimaan maisemista. Eipä ollut tarkoituksena ihan näin metsikössä mennä...

Loppumatka menikin mukavasti milloin mihinkin nojaillen. Nepelle laitettiin päälle toppatakki, sillä viima oli kova. Kotiin päästyämme kelpasikin koko illan ja yön mittaiset unoset.