Lähdettiin oikein porukalla reissuun, Nepe sai hypätä pyörän koriin ja ei muuta kuin menoksi! Tarkoituksena oli polkasta 20km läheiselle laavulle.
n. 20km poljettuamme pysähdyttiin jälleen juomaan vettä ja alettiin katsella karttaa.. Eipäs oltukaan aivan siellä missä oli tarkoitus. Oltiin kuitenkin vain 10km väärässä suunnassa joten katsottiin helpoin reitti määränpäähän (kartan mukaan helpon reitti).
Käännyttiin kohti Simolaa ja pysähdeltiin Simolassa jälleen ihmettelemään missä mennään.
Kartta unohti näyttää, että 10km pitkä oikoreittimme kulkee läpi tiheän metsän ja liejuisen tien. Moskassa ja hiekassa vuorotellen pyörää työnnellen alkaa renkaisiin kasaantua tavaraa niin, että kohta on yllätys jos rengas vielä kulkee lokasuojan läpi. Lisäksi tämä on varsin epämiellyttävää pienelle karvakorvalle, joka istua nököttää kyydissä, joka pomppii vähän väliä.
Koska jokaisella meistä loppuu kärsivällisyys aikanaan, niin myös Nepellä. Pientä kitinää, vinkumista ja ölinää alkoi kuulua, joten päätettiin ottaa Nepe korista juoksemaan. Ei näkynyt kuin tassun vilahdus kun Nepe pääsi vauhtiin. Hirveää läähätystä ja meno oli todella kova.
Pysähdyttiin vielä juottamaan Nepeä ja oli jälleen pikkukoiran aika hypätä koriin nauttimaan maisemista. Eipä ollut tarkoituksena ihan näin metsikössä mennä...
Loppumatka menikin mukavasti milloin mihinkin nojaillen. Nepelle laitettiin päälle toppatakki, sillä viima oli kova. Kotiin päästyämme kelpasikin koko illan ja yön mittaiset unoset.
