Tänään se jälleen alkoi, kiipeilykausi. Tämä tarkoittaa pienelle koiralle lukuisia hetkien itsekseen kuusen alla kököttelemässä. Autoon meno on Nepestä yleensä hyvä juttu, koska useimmiten mennän johonkin kivaan paikkaan. Tällä kertaa paikkana oli Ruokolahden metikkö.
Nepe odotteli jännityksellä autossa, mihin ollaan matkalla
Vielä tässä kohtaa koiraparka oli onnesta soikea ja säntäili innoissaan hajujen mukana (aina kun sai luvan säntäillä).
Siirryttiin tuttuun kaavaan. Pieni karvakorva saa luun ja vesikupin sekä jotain mukavaa jonka päällä oleilla. Tämän jälkeen sitä saikin vain oleilla ja katsella ympärillä tapahtuvia asioita.
Nepen paikka on kuusen alla ottamassa varjoa..
Kun on takana näin rankka reissu, autoon päästyä ei voi muuta kuin kaatua takapenkille. Kotiin päästyään voi jatkaa unia ja lopulta herätä vaikkapa ylihuomenna. Tai vaikka seuraavaan lenkkiin mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti